Seikkailin tänään Pyynikillä. Metsä näytti vielä kovin hiljaiselta, kunnes... Aluskasvillisuuden seassa vilkkui jotain violetinsinistä. Ensiksi epäilin roskiksi, mutta lähempi tarkastelu paljasti niiden olevan sinivuokkoja!
Minä en ole sinivuokkoja nähnyt muuta kuin kirjan kuvissa. Takapihalla on muutama istutettu valkovuokko ja joskus Harjavallassa näin valkovuokkoja luonnontilaisina. Sinivuokkoja en ole nähnyt tätä päivää aikaisemmin koskaan. Ja minusta ovat äärettömän kauniita he.
Inspiroiduin suorastaan. Värit ovat uskomattoman kauniita, näyttivät miltei luonnottoman värisiltä ennenkuin tajusin mitä katselin. Onneksi oli järkkäri mukana, että sai kunnon kuvia (tässä viimesen viikon sitä mukana raahaillu tämän wapun takia). Kävin rannassa katsomassa, kun teekkarit pelaavat kottikärryn sisäkumilla jotain hyvin paljon jalkapalloa muistuttavaa peliä. Siinä vaiheessa kun kolmasosa pelaajista oli alasti, totesin että aika siirtyä muualle. Ja traumatisoivat näyt onneksi unohtuivat äkkiä, kun nämä kaunokaiset bongasin. Melkein voisi jonkun ohjeen näistä kehitellä. Pidän tuosta väristä ja tuosta kukan rakenteesta. Mutta mitä, sitä minä en todellakaan vielä tiedä. Ja koska, se on toinen hyvä kysymys.
Tässä vielä yksi kuva. Niitä mättäitä oli siellä vaikka millä mitalla. Täytyy joku päivä kun aikaa ja säitä on, käydä uudelleen pällistelemässä ja napsimassa kuvia. Kenties jonkun mielestä tämä on hieman omituista hehkuttaa tätä juttua, mutta kun kotikodin korkeuksilla ei sinivuokot luonnonvaraisina kasva. Äitille piti samantein hehkutella ja siskolle myös. Ja suunnilleen kaikille muillekin tutuille, joihin tänään olen irkissä törmännyt.
Ja aijjoo, se tärkein. Siinä se nyt on. Fuksipassin viimeinen leima. Nyt on tarvittavat 270+30p (tarkka summa minun tapauksessani on 297+32p eli lievää ylisuorittamista). Tuska on ohitse, vihdoin. Vaikka homman tarkoitus on kenties ollut uusien opiskelijoiden aktivointi, itse olen kokenut touhun lähinnä ahdistavana ja alentavana. Tänäänkin tuo stressipassi aiheutti lievää sydämentykytystä, kun huomaamattani unohdin läystäkkeen kiltaan, josta sisko kävi sen pelastamassa ja minä sitten kävin pelastamassa sen siskon killasta. Ja sitten juosten bussiin ja viimeinen leima noutamaan. Paluumatkalla sitten tulinkin lankakaupan kautta ja hain Jannea virkattuja lapasia varten, sekä puisen virkkuukoukun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti