Tänään se alkaa. Wappu. En kyllä haluaisi. Mennyt ensimmäinen vuosi kuin siivillä ja alle kahden viikon päästä fuksielämä on ohitse. Onneksi. Koko vuosi on ollut oikeastaan enemmän tai vähemmän tuskaa. Useammin kuin kerran olen miettinyt, miksi helvetissä minä niitä fuksipisteitä olen haalinut, 27-vuotiaana. Kiltani fuksikapteenia inhoan, aina jos tulee fuksiasiat puheeksi sen kaverin kanssa, homma alkaa muistuttaa Mokoman biisiä Pahaa verta. Muissa asioissa käämit eivät niin herkästi kärähdä, mutta eipä se kaveri mikään penaalin terävin kynä ole muutenkaan...
Ja taas sinä saat, sinä saat minut raivon valtaan...
Gigi voi hyvin. Pikkukultaseni juo kuin sieni ja kasvattaa koko ajan uusia pikkuisia loukkuja, jotka hyvin pian kasvavat isoiksi loukuiksi. Ja sitten se nauttii olostaan ikkunalaudalla. Sen tietää, koska kaikki loukut muuttuvat jonkin ajan kuluttua auringonvalosta punaisiksi.
Neulonut olen. Ja virkannut. Se virkkaus on kovin hämmentävää. Minä en edes pidä virkkaamisesta. Mutta nyt löysin ohjeen, jossa mielenkiinto ainakin luultavasti pysyy. Muutaman uudelleen aloituksen jälkeen homma toimii, eikä ole liian kireääkään se virkkaus. Kuvia sitten, kun on jotain valmista enemmän, vaikkakin kaverin valmistujaislahjalapaset kuvasin ennen lähtöä koti-kotiin.
Mutta... Tänään on wappulehden paljastus, minä haen sitä varten kaupasta sopivan väristä tenneseetä ja otan mukaan 3,5mm puikot. Ja neulon ruoskan. Sillä sitten rankaisen ilkiöitä. Erityisesti fuksikapteenia. Koko tämän tulevat kaks viikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti