Tohtorin vika, että kivipatsaat on pelottavia / It's the Doctor's fault stone statues are creepy

Viimesyksyisen kirjoneuleputken päätteeksi sain itsellenikin lopulta kirjoneulelapaset.. Huhtikuussa. Ei niitä tehtykään kuin noin neljä kuukautta ja bloggaamisessakin kesti joku puoli vuotta. Ja ihan ollaan hyshys siitäkin, että nuo kuvat on joku puoltoista kuukautta sitten napsittuja.

Medusa mittens by Annie Watts

lanka / yarn: Louhittaren luola Väinämöinen (oliivi & valaanlaulu)

puikot / needles: 2,5mm

Don't look this way@ravelry  

Huomatkaa kämmenpuolen (ja peukaloissa olevat) lonkerot. 

Ja koska mallin nimi (ja lapasissa esiintyy) kaikkien jähmettäjien äiti Medusa, piti kuviin tietysti löytää kivipatsas. Jota haettiin kissojen ja koirien kanssa (lue: selattiin Tampereen kaupungin patsaslistaa) ja joka lopulta paikallistui Pyynikin kirkkopuistoon.

Ja että homma menisi vähintäänkin hämäräksi, kiitos kesän 2014 koukuttumiseni Doctor Whohon, kivipatsaat ovat karmeita.

Nää on semijulkkikset nää lapaset. Olleet Kerän instagram- ja naamakirjafiidissä joskus keväällä. 

I managed to finish a pair of stranded mittens for myself too. In April. It took only 4 months to finish them, almost 6 months to photograph them and then 1,5 months to blog about them. And because mother of all things that turn people to stone (aka Medusa), a stone statue was necessary for the photoshoot. Eventhough thanks to the Doctor, stone statues are creepy.