Hitaasti, mutta varmasti varastoni alkaa vähetä. Viimeisimmät vähennykset olivat villatakin muodossa (633g lähti, vielä jäi jonkin verran harmaata seiskaveikkaa) ja liivin muodossa (mikä kulutti vajaan puolitoista kerää 7 veljestä tummanharmaana, toinen mokoma jäi jäljelle). Ilmeisesti olen totaalisesti onnistunut ostamaan väärän määrän lankaa ja nyt voin ihan rauhassa neuloa kasan harmaansävyisiä villasukkia. Tai jotain muuta sopivaa. Ja ihan tyytyväinen olen siihenkin, ettei lisää lankaa ole ilmaantunut kuin 200 g, 100 g sisua (violetti ja tummanharmaa) Cthulu-lapasia varten ja 100 g ihanaa alpakka-merino-sukkalankaa lahjasukkiin. Tosin eipä tuo budjettikaan ole viimeaikoina kovinkaan ystävällismielinen ollut...
Kesken on justiinsa sukat alpakka-merino-vahvike-langasta (nää on lahja, ei niistä enempää koska lahjansaaja saattaa lukea tätä blogia), kärjestä aloitetut ja ekaa kertaa teen jälkikäteen neulotut kantapäät. Lisäksi kulkukissa osa kakkonen on myös aloitettu ja Zeebralle lupaamani kynsikkäät Purosta. Nämä kadottavat varastosta todennäköisesti muutaman sata grammaa. Tai näin ainakin olettaisin.
Aika meinaa vaan olla kortilla, nytkin pitäisi olla lukemassa ensi viikon tentteihin tämän blogin päivittämisen sijaan. Kuvia luvassa noista valmistuneista viimeistään tenttiviikon jälkeen, nyt on ihan turha haaveilla siitä, että jaksaisin jostain metsästää kuvausapurin (tällä kertaa uhrina on todennäköisesti valokuvausta harrastava poikaystävä), joka kykenisi nappaamaan kuvat noista. Näyttää ne kuitenkin paremmilta kun ovat jonkun päällä.
Villatakista tuli kiva. Siitäkin huolimatta, että ei itellä ollut mitään hajua, millainen malli oikeasti on kyseessä. DROPS:n sivuilla oli yksi ainoa ja hyvin epäselvä kuva. Mutta lopputulos on juurikin sellainen kuin toivoin: kapelinjainen ja just sopivan mittainen harmaa villatakki, jossa tarvitsi ommella vain kainalosaumat. Nappienkin suhteen homma meni nappiin, vaikka kyseisen takin hiha oli mukana kun napit ostin, en nappeja lankaan verrannut ja silti ovat tismalleen saman väriset. Erityisen kaunis yksityiskohta tuossa takissa on miehusta, jossa on kivasti palmikoita. Hihoja piti jälleen kerran jatkaa n. 15 senttiä pitempään kuin ohjeessa, mutta muuten, kaunis. Suosittelen kyllä kaikille. (ravit)
Liivi taas oli mallia Milly, Knittystä. Kappaleita neuloessa iski välillä epäusko, että oli liian suuri tai liian pieni tulossa, lopputulos on kuitenkin se, että sain oikeen hyvännäköisen (myös poikaystävän mielestä) liivin aikaiseksi. Tykkään. Nyt vaan on olleet niin pirun kylmät kelit, ettei pelkkä villaliivi tahdo riittää vaatteiden alle, varsinkin kun sisätiloissa koulullakin meinaa olla melkoisen viileää.
Seuraavaksi (noiden kolmen keskeneräisen valmistuttua) haluan ottaa työn alle ainakin Cthulu-lapaset, illuusioneulesukat ja pipo poikaystävälle (mitä on kovasti kaipaillut koko talven, tyttöystävällä vaan tuppaa olemaan noita muita projekteja kiusaksi asti...).
Mutta kuka on kadottanut/rosvonnut mun toisen vihreän kerän yksväristä Kirjo-Pirkkaa? On enää se omenanvihreä jäljellä, metsänvihreän ollessa kadoksissa ja karkuteillä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti