Päämäärätön surffailu Ravelryssa pitäisi kieltää. Sitä löytää kaikkea kummallista matkan varrella. Niinku vaikka peittovirkkaus-CAL:n.
En nyt ihan tarkalleen muista, miten tähän päädyin, saattoi olla että selasin jotain suomalaisten ryhmää. Ehkä se oli joku podcast-ryhmä tai joku muu. En muista enää. Mutta joku siellä kuitenkin oli virkannut peiton palasia ja postannut niistä kuvan. Aiheesta oli löydettävä lisää tietoa.
Ja löytyihän sitä. Kyseinen CAL (crochet-a-long, virkkaillaan yhdessä) oli vaan alkanut jo kuukautta aikaisemmin. Mutta jo julkistetut palaset (niitä taisi siinä vaiheessa olla neljä jo julkaistuna) olivat niin hienoja, että pakko oli itsekin aloittaa. Plus että tuolla lankavarastossa OLI kilotolkulla vihreitä, sinisiä ja harmaita seiskaveikkoja. Siitä se ajatus sitten lähti. Vaikkakin idea ehkä ei ollut siitä viksuimmasta päästä koska A: mä en juurikaan virkkaa B: varsinkaan virkkaa näitä kuviohommia ja C: en oo virkannut peittoja ikinä. Jotenkin vaan sukurasite pakotti ottamaan haasteen vastaan. Mummini nimittäin virkkasi varmaan kaikille lapsenlapsilleen rippilahjaksi niin kauan kuin kädet kesti järjettömiä päiväpeittoja kalalangasta.
koukku / hook: 4mm & 4,5mm
lanka / yarn: Novita 7 veljestä
Ensimmäiset silmukat virkkasin keskellä yötä kuunnellen Wappuradion TBD-radiosta Veli-Pekka Sarumania. Tai tarkemmin ottaen Rotten Skeletorin Kummitusten yö -kappaletta. Peitto valmistui juuri sopivasti ennen Tour de Sockin alkamista ja tähän kului lopulta reilu kaksi kiloa seiskaveikkaa. Ja aika ihana tää on, testasin pe-la yönä kun podin laskuhumalaa. Mukavan lämmin ja just sopiva sohvalla makoiluun.
Ja nää kuvat on hulvattomia, otettiin niitä porukoiden luona pari viikkoa sitten. Kuvissa seikkailee Rokkikoiran lisäksi siskoni cockerspanieli neiti Kuningatar. Rokkikoira muuten täytti pari viikkoa sitten vuoden.
Crocheted a blanket. My very first one.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti