Nyt on käynyt hämmentävä asia. Työn alla on villasukat, jollekin muulle kuin itselleni. No ok, teinhän minä tässä toki ystävälleni syntymäpäivälahjaksi Eclipse-sukat. Tämä ystävä tykkää tosi paljon Twilightista vaikkei sukat saatuaan heti tajunnutkaan mitä kuvio esitti.
Tämä ei todellakaan ole tavallista. En neulo kenelle sattuu. Minun pitää tykätä ihmisestä, jolle olen neulomassa, koska kuitenkin käytän aikaa ja energiaa neulomiseen. Vaikka siis joidenkin sukkien tai lapasten neulomisessa ei nyt kauaa nokka tuhise. Siksi en voisi kuvitella myyväni neulomuksiani kenellekään, varsinkaan tuntemattomille. Siinä olisi sitten vaarana, että neulomuksen saisi joku sellainen, josta on pidä tai joka ei arvosta aikaansaannostani. Enkä minä kyllä kaikille kavereilleni suostu neulomaan. Uhrit (tai onnekkaat, miten sen nyt sitten haluaa sanoa) valitaan aina tarkasti. Kuten juurikin tuo neulova ystävä, joka sai ne Eclipse-sukat ja tämä toinen ystävä, jolle kukaan ei ole koskaan mitään neulonut ja joka ilman minua palelluttaisi varpaansa pahanpäiväisesti Kajaanin kylmissä metsissä.
Mutta siis, toisetkin sukat on työn alla. Eräs ystävä lähtee tammikuussa armeijaan, on työn alla tummanharmaat perusvillasukat seitsemästä veljeksestä. Tätä työtä tosin väsäilen pääosin luennolla. Ja niin kummallista kuin se (minusta) onkin, olen yllättäen ensimmäinen joka kyseiselle ihmiselle on mitään neulonut. Poika on tosi mielissään asiasta, taisi itseasiassa eilisiltaan asti luulla koko hommaa vitsiksi. Ja minä olen mielissäni, koska tiedän että ainakaan minua ei voi syyttää varpaiden paleltumisesta ja saanpahan jotain järkevää tekemistä luennoille.
Ja valmistuneista töistä pitäisi saada kuvia aikaiseksi. Työpaikkaristeilyllä sain tehtyä Chevalier-lapaset harmaasta Sandness Garnin Lanett-langasta, jämälangoista joita jäi Aeolian-huivista tein Trilobite-pipon (Knitty, Kesä 2009) ja vihdoin ja viimein sain myös Verdigrisit valmiiksi. Jei!
Just nyt on noiden kaverin sukkien lisäksi työn alla tommonen taikabolero Novita-lehdestä. Itse käytän lankana ehdotetun Rose mohairin sijaan Kitteniä. Siinä on vähemmän tekokuitua. Jostain syystä, en enää ole mikään hirvittävän suuri tekokuitujen ystävä. Sukkalangoissakin sitä saa olla vaan tuomassa lujuutta. Ja olen yrittänyt aloittaa jotain tuosta tosi nätistä Trekkingin käsinvärjätystä sukkalangasta (väri: Tundra), todennäköisesti puikoille päätyy joku ohje tuosta Sock Innovation -kirjasta. Olisikin sitten ensimmäinen Cookie A.:n ohje mitä testaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti